maanantai 5. joulukuuta 2016

Yuval Noah Harari - Sapiens: ihmisen lyhyt historia

Yuval Noah Harari  Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar 2016), alkuteos קיצור תולדות האנושות‎‎ (2011). Suomeksi kääntänyt Jaana Iso-Markku englanninkielisestä käännöksestä Sapiens: a brief history of humankind.

"Historian kulkua ovat muovanneet kolme merkittävää vallankumousta. Kognitiivinen vallankumous pani historian alulle noin 70 000 vuotta sitten. Maanviljelyn vallankumous vauhditti sitä noin 12 000 vuotta sitten. Tieteellinen vallankumous, joka alkoi vasta 500 vuotta sitten, saattaa hyvinkin lopettaa historian ja aloittaa jotain aivan muuta. Tämä kirja kertoo siitä, miten nämä kolme vallankumousta ovat vaikuttaneet ihmisiin ja niiden eliökumppaneihin."
Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari ei päättänyt aloittaa kirjaprojektiaan ihan helpoimmalla tai tiiviimmällä mahdollisella rajauksella. Hän päätti kertoa tarinan ihmislajin eli homo sapiensin (tai kuten kirjassa tuttavallisesti on lyhennetty, sapiensin) historiasta. Jotain hänen on ollut pakko rajata poiskin, sillä tuloksena on 460-sivuinen, joskin isoon kokoon painettu, Sapiens-tietokirja. Teos on ollut yksi tämän vuoden luetuimpia ja puhutuimpia käännöstietokirjoja. Se on mainiota popularisoitua tiedettä ja luovaa tietokirjallisuutta. Kirjailijan kommenteista on ollut juttuja Suomenkin medioissa, sillä hän on tehnyt myös rohkeita omia johtopäätöksiä avatessaan ihmiskunnan historian kokonaiskuvia: Ihmislajista tuli maailman valtias, koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari (HS 18.3.2016), Homo Sapiensin aika käy vähiin (Yle 15.4.2016), Maanviljely oli ihmiskunnan pahin virhe, historioitsija väittää – oli pakko kysyä, onko hän tosissaan (HS 28.8.2016). 

Kirjallisuuden ystäviä erityisesti ilahduttanee ajatus siitä, että juuri tarinoiden kertomisen taito tekee ihmisestä ihmisen ja on nostanut meidät lajina voittoisaksi. Hararin esittämät tieteelliset näkemykset eivät ehkä ole mieleen kovin konservatiivisille tahoille: hän pitää esimerkiksi ihmisen seksuaalisuutta ja sen toteutumista varsin muokkautuvana asiana, jonka kanssa on tehty erilaisia kokeiluja koko ihmisen historian ajan. Tällöin esimerkiksi puhe tiettyjen seksitapojen "luonnottomuudesta" voidaan lopettaa jo alkuunsa. Ravistelua kokevat niin uskonnot kuin mitkä tahansa ihmisen luomat konstruktiot, kuten "markkinatalous", "ihmisoikeudet" tai "valtio". Ne esitetään kaikki vain ihmisapinoiden toinen toisilleen kertomina tarinoina, ja nykyihminen näyttäytyy usein varsin naurettavassa valossa, mikä on riemastuttavaa luettavaa.

Sapiens raivasi niin muut ihmislajit tieltään kuin metsää pelloiksi. Neandertalilaisten kohtalosta on kaksikin teoriaa: joko sapiensit ja he yhtyivät toinen toistensa kanssa tuottaen jälkeläisiä joissa oli molempien piirteitä, tai sitten sapiensit syrjäyttivät ja tappoivat sukupuuttoon neandertalinihmiset. Ensimmäisen teorian pitäessä paikkansa ihmiset eri puolella maapalloa olisivat jossakin määrin geneettisesti eroavaisia. Ristiriita ei ole yhdentekevä, vaan sen ratkaisu voi olla poliittisestikin arkaluontoinen.

Vahvasti keskustelua herättänyt aihe on myös Hararin näkemys siitä, että metsästäjä-keräilijän siirtyessä maanviljelyyn sen elämä muuttui vuosituhansien ajaksi suoranaiseksi piinaksi. Oli rankkaa työtä, epävarmuutta ja sairaudet jylläsivät. Yhteiskunta järjestäytyi, mikä oli edellytyksenä nykyisenkaltaiselle ihmiselämälle. Että siinäpä istut mukavalla sohvallasi tietokoneen, älypuhelimen ja television vilkkuessa täyttävän aterian jälkeen turvallisessa kerrostaloasunnossa, kaikki se on revitty vuosituhansien ajan eläneiden ja kuolleiden, riutuneiden sapiensien kärsineestä selkänahasta. Mutta menepä vain rauhassa siitä nyt nukkumaan erikoisvalmisteiselle, kehon mukaan muotoutuvalle patjallesi ja tyynyllesi. Maailmaamme kattavasti tutkailevat tietokirjat ne sitten osaavatkin syyllistää nykysapiensia.

Kirja alkaa siis vähäpätöisestä eläimestä, joka kokee kognitiivisen vallankumouksen. Neljännessä osassa on tultu tieteellisen vallankumouksen myötä nykypäivään, ja sen toiseksi viimeisessä luvussa kerrotaan onnellisuuden tutkimuksesta päätyen pohtimaan sitä filosofisesti ja varsin kaunokirjallisestikin.
"Oliko edesmennyt Neil Armstrong, jonka jalanjälki on yhä paikallaan tuulettomassa Kuussa, onnellisempi kuin se nimetön metsästäjä-keräilijä, joka 30 000 vuotta sitten jätti kädenjälkensä Chauvet'n luolan seinälle?"
"Ehkäpä onni siten onkin sitä, että sovittaa omat elämän tarkoitusta koskevat harhaluulonsa yhteen vallitsevien kollektiivisten harhakäsitysten kanssa. Niin kauan kuin ihmisen oma kertomus on linjassa ympärillä olevien ihmisten kertomusten kanssa, hän pystyy vakuuttamaan itsensä siitä, että hänen elämänsä on merkityksellistä, ja löytämään onnen tästä vakaumuksesta."
Luin aiemmin tänä vuonna Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto -tietokirjan, jonka jatkumoksi Sapiens sopii saumattomasti. Myös Harari nostaa kirjassaan esiin ihmisen katastrofaalisen vaikutuksen maapallon ekosysteemiin ja eläinlajeihin.

Harari on kirjoittajana nokkela, havainnollinen ja hauskakin. Hän lähestyy monia asioita konkretian kautta, ja suuren kuvan osaksi on päässyt myös heitä yksittäisiä pieniä ihmisiä, jotka ovat olleet olennaisia tekijöitä maailman murroskohdissa. Usein uusien asioiden alkuperäiset keksijät eivät ole saaneet keksinnöstään kunniaa, koska he ovat olleet liian edellä aikaansa. Kunnia on sitten mennyt myöhemmin jollekin, josta on tullut maineikas ja juhlittu. Maailman epäreiluus on fakta, joka tulee kirjassa monesti näkyviin.

Harari päättää kirjansa ihmisen tulevaisuuden pohtimiseen, ja monet ennustukset ovat pelottavia, vaikka eivät välttämättä olekaan toteutumiskelpoisia. Tämän Harari toteaa itsekin  tarkoitus on vain saada mielikuvitus lentoon siitä, mikä voisi periaatteessa olla mahdollista. Ihmislaji saattaa tuhota itsensä muillakin tavoin kuin ympäristökatastrofilla. Ensi vuonna on tulossa suomeksi Hararin toinen kirja, jossa hän kokoaa tulevaisuuden ennustuksia. Se menee ehdottomasti ostoslistalle. Harkitsin alun perin sen lukemista englanniksikin, mutta ehkä maltan odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti