Slam-runot 9.1.2018

Eilen olin parin kuukauden tauon jälkeen lavalla esittämässä runoa. Tenho Poetry Slamin kausi 2018 on käynnistynyt, ja tämän vuoden ensimmäisissä kisailuissa meno oli tuttuun tapaan arvaamattomuudellaan riemastuttavaa. Tuli sellainen olo, että taso on nyt kyllä kova, ja mukana oli vaikuttavan hyviä kirjoittajia. Siksikin oli mukavaa päästä nyt ensimmäistä kertaa toiselle kierrokselle slamissa, eli selvisin 15 kisailijan joukosta seitsemän semifinaalikierrokselle päässeen joukkoon. Kolmannelle kierrokselle ei ollut enää asiaa, mutta jatkoon pääsystä ylipäätään tuli hieno fiilis, vaikka slamissa pääasia onkin yleisessä meiningissä, lavarunouden tunnelmoinnissa ja itsensä haastamisessa.

Nyt siis julkaisen tekstinä luettavaksi kaksi eilen esitettyä runoa. Ensimmäisen kierroksen runo on blogin lukijoille jo tuttu, mutta runon uutta versiota on editoitu tavalla, joka minusta tuo siihen paljon lisää sisäistettävää. Toinen on aivan uusi. Tyyliltään ja tunnelmaltaan nämä kaksi ovat melko erilaisia.

_________________________________________

Tietovirtamme patoutuu
algoritmikohinaan
ja mikä pitäisi tietää
jää sivulauseisiin
heikoiksi signaaleiksi

Voit kuvitella minut termiksi
ontologian olioksi
linkitetyn tiedon verkossani
punottuna niin tiukaksi
ettei läpi pääse kukaan

Tunteaksesi minut
sinun ei tarvitse tuntea
ulkoisia ominaisuuksiani
Mutta sisäiset
sinun on tunnettava
sanoi Wittgensteinkin
ja että oliona sisällän
kaikkien asiantilojen mahdollisuuden
Siinä on liikaa valittavaa
Kaikkien
asiantilojen
mahdollisuuden

Samalla
olen vain yksinkertainen olio
mahdollisten
yksityisten
asiantilojen
avaruudessa
Voit kuvitella sen tyhjäksi
mutta et minua
ilman avaruuttani

Tietovirtamme pato
algoritmikohina
ja minä oliona avaruudessa
Kuuletteko
Lähetän heikkoa signaaliani

kunpa    tahtoisit    tuntea    minut

____________________________

Palasin
mutta malttini ei taltu
koska joessa virtaus
on pitelemätön
Pelkään sen hyökytulvivan
yli hengitysteideni
minusta läpi

Pihapuissa linnut
syöksähtelevät puihin ja alas
Puihin ja alas
Katseeni tarkentuu
Linnut näyttävät jotenkin
vääristyneiltä
ja ohikulkevalla kissalla
silmissään viisto katse

Näen ettei joillain linnuista
ole siipiä
Osalla ei pyrstöjä
Toisilla ei jalkoja
En ymmärrä miten ne lentävät
löytävät tiensä
tai kävelevät
enkä sitäkään
mitä kissalla on mielessään

Näen junan valmiina lähtöön
Pyrähdän juoksuun
Jääköön kaikki
On ehdittävä kyytiin
vaikka henkeni uhalla
roikkuen ulkopuolella
jos vain pääsen täältä sinne
missä olen suojassa tulvalta
missä pelko ei lentele ympärillä
särkyneinä lintuina
ja missä ei vaani pahasilmäinen kissa